Isänpäiväkortti 2017

Isänpäivä lähestyy väistämättä ja itse olen panikoinut tästä nimenomaisesta isänpäivästä aika paljonkin. On meinaan meidän Timpan ensimmäinen isänpäivä isänä. Olemme reissussa pe-la eli en edes pysty kauheasti täällä väsäämään etukäteen mitään kakkuja piiloon jonnekin välipohjaan odottelemaan sunnuntaiaamua. Ja Timppakin ilmoitti, että hänelle riittää, että olemme ihan kolmisin oman pienen perheemme kesken kotona ja teemme joulutorttuja. Kyllä luit oikein. Joulutorttuja. Isänpäivänä. Homman nimi on meinaan sellainen, että Timo rakastaa joulutorttuja ja söisi niitä vaikka ympäri vuoden. Joten me siis teemme joulutorttuja ja nimenomaan niitä perinteisiä luumuhillolla täytettyjä.

Meidän isänpäivä <3

Olen aina pyrkinyt tekemään kaikki kortit itse. Joulukortit, isän- ja äitienpäiväkortit, syntymäpäiväkortit, kutsukortit - you name it - pyrin tekemään itse. Pari kertaa olen itselleni armoa antanut ja tilannut valmiit kortit tai ostanut kaupasta. Itsekin arvostan enemmän itse tehtyjä kortteja, vaikkei ulkonäkö ehkä olisikaan niin hieno kuin kaupasta ostettujen, mutta ajatus on aina tärkein! Oma äitini on jotenkin onnistunut takomaan tämän korttien itsetekemisen takaraivooni ja se ei sieltä ole vuosien jälkeenkään hävinnyt mihinkään. Äitini - nykyään kahden lapsenlapsen ylpeä mummu - väkertää joka vuosi lähemmäs 100 joulukorttia, aina itse ja joka vuosi erilainen kortti. Tuossa yksi päivä laskin meidän joulukorttisaldoa ja luku pyörii hieman reilussa 30:ssä. On siinäkin tekeminen, mutta ei se lähelläkään tuota mummun joulukorttiprojektia ole. Vielä... 

Mutta nyt tähän tulevaan isänpäivään. Päätin tehdä isänpäiväkortit Timpalle, ukille (Timpan isälle), papalle (omalle isälleni) ja isopapalle (äitini isälle). Eli siis elossa oleville isille. Halusin toteuttaa hieman samaa ideaa, jota käytin äitienpäiväkorteissa toukokuussa. Päätin siis painattaa Lyylin jalan korttiin. Vähän kuin jatkumona äitienpäivältä. Isovanhemmat ja isoisovanhemmat näkisivät miten Lyylin jalka on kasvanut tässä ajassa. Leikkasimpas kivasta paperista sopivat palaset ja ostin sormiväriä kaupasta. "Tää tulee niin onnistuu, mä vaan maalaan Lyylin jalan ja painan sen siihen paperiin ja tadaa!" Joo-o... Ei menny niinku strömsössä. Kuten osasitte jo varmaan odottaaki. Tää mein tyttö on vähä liikkuvampaa sorttia ja herpaantuu varsinkin jos yrität pidellä häntä paikallaan. Ja tottakai mä ensin halusin kokeilla yksin tätä, ettei Timppa näkis välttämättä omaa korttiaan etukäteen. Oltiin sitten Lyylin kanssa molemmat maalissa ja nää jalkakuvat sitten... Nooooo kyl ne ehkä jalkoja muistuttaa etäisesti. Hyvin etäisesti... Yksi kolmesta onnistui ihan hyvin - vahingossa. Ja tosiaan ajattelin tän menevän kerrasta purkkiin. Varpaat oli kippurassa, kortti jäi jalkapohjaan kiinni, jalka liikkui kortin päällä... Ja ylipäätään Lyylin pitely sylissä siten, ettei tyttö sotke maalatulla jalallaan pahemmin mua kuin itseäänkään saati niitä loppuja kortteja, oli hieman haastavaa. Mutta ukin kortti saatiin postiin! 

Timppa tuli eilen kotiin töistä ja sit ruuan jälkeen sanoin, että nyt pitää ne kortit saada tehtyy, joten otappa tyttö syliin niin mä alan maalaamaan. Meni paljon paremmin kuin yksin tehdessä. Timppa piteli Lyyliä ja mä maalasin jalkapohjan ja painoin paperit jalkaa vasten. Jes! Lyyli jalkapesulle ja homma oli siinä. Mut ei. Päätinpä haluta vielä kädestäkin kuvan, nyt kun kerran jo sotkemaan alettiin nii miks ei samantien oteta kädestäkin kuvaa. No yksi melkein onnistunut käsi oli tuloksena ja yksi erittäin abstrakti taideteos. Nämä kaksi käsikuvaa saivat riittää ja siirryttiinkin sitten suoraan käsipesulle. Mutta saatiin ainakin jonkinlainen muisto vauvakirjaan, jos ei muuta. Ja pappojen kortit sain myös tehtyä. 

Pappojen valmiit kortit

Ylhäällä onnistuneet jalat ja lopuista
osaakin varmaan jo päätellä miten meni.

Korttien taakse kirjoitin runon: 

"Sua halata tahdon niin valtavasti,

että onni tuo kulkee varpaisiin asti.

Silmät se saattaa sippuraan,

nenän se kiertää kippuraan."

Jotenkin nappasi tuo "...kulkee varpaisiin asti"-kohta tuossa runossa, kun varpaathan tuossa kortissakin on. Sopivat hyvin yhteen mielestäni. 

Mutta tosiaan. Loppupäätelmä: vaaditaan hermoja ja pitkäjänteisyyttä. Ei mene kerralla purkkiin, joten varaudu isommalla määrällä paperia kuin korttien määrä on. Lisäksi voi hyvinkin olla mahdollista ettemme tee joulukortteja tätä ideaa soveltaen. Ainakaan tänä vuonna. Voi olla ettemme selviäisi siitä hengissä. Hauskaa kuitenkin oli ja saatiin kortit tehtyä!